Heräsin sunnuntaina sopivasti rakkaani iloisen ilmeen kumartuessa(mukamas)puoleeni ja kun havahduin todellisuuteen(luulin olevani luonaan, josta lähdin toissapäivänä), pyysin nuorinta muuttomiestä Kallea etsimään radiosta hengellistä taajuutta. Taivaan Isä piti löytymän, mutta ensin Heikki Harma soitti ohjelmauusinnassa Mr tamburine manin ja The sound of silence...Dei-kanava löytyi oikealla numerolla 89 megahertsiä, ja kuinka ollakaan, koko seurakuntamme kuuli Taivaan isä suojan antaa- lastenlaulun sanoin armon sanoman ja synninpäästön: Taivaan isä suojan antaa, Hän on Isä jokaisen...Hän ei muista virheitämme, Hän antoi meille Jeesuksen...Hän on aina ystävämme!

Siskonmies katsoi paljon puhuvin silmin ja pikkuinen piristyi mököttämästä äidin sylissä ja netissä surffaamalla. Minä sain opetuksen, kun löysin kännykkäni huolellisesti lukitun polkupyörän tavarakorista patiolta! Tulin aamuyöllä kotibileistä ystävän luota, joka ei enää halua olla vain kaveri. Palasinko kotikaupunkiin, joka ei monellakaan tavalla ole entisensä- tai minä en ole! En palaa vanhaan elämään, niin se taitaa olla.

Tänään on parannuksen päivä, Taivaan Isä on kääntynyt puoleeni. Anteeksi annettiin, elämä on nyt rakkautta, jota riittää ensiksikin itseä kohtaan, todella. Aloitan kohdella kroppaani hyvin, pidän siitä huolta ja vartioin mustasukkaisesti! Ymmärsin eilen paljon asioita, ja nyt olen itsevarmempi, suhteissa toisiin tasapianossa ja harkitseva. Taivaan Isän syli on toistaiseksi ainoa, johon istun, ensiksikin. Kaalikeitolla tulen terveeksi ja hoikistun, elän Jumalan ihmisen elämää. NYT!