Tänään kaduin viime viikon lohtusyömistä ja eilisiltaista punkkupulloon huolen hukuttamista. Tiedostin jotain olevan tehtävissä joka tapauksessa: alan kuntoilla ja laihduttaa, siten elimistöni voi paremmin, oli sitten edessä vaikka vain vanhuus...Jumalan ihmettä rukoilenkin nyt: vauvaa ennen vaihdevuosia! Mutta se olkoon salaisuus...

Otin ja lähdin kävellen ostoksille muutaman kilometrin päähän. Puoli tuntia ylittyi melkein ladulle loppumatkasta eksyttyä ja sitten shoppailin vettä litkien. Ennen kotimatkaa tankkasin rasvaisella kanapiiraalla kahvin kanssa, mutta perillä ravaan vielä pyykillä, joten kulutan kalorit. Pääasia että vastustin kiusausta hankkia pullollinen unohdusta, silläkin uhalla että muistan liian kipeästi olevani yksin. Toin kaapin täyteen terveysruokaa: parsan, vihannessekoituspusseja, riisiä ja kilon banaaneja, soijamaitoa, pakastekalaa ja -herneitä.

Pyysin että Jumala puhuisi nyt sulhaselleni, joka ei ole perunut sormusten uudelleen ylle pukemistamme, saati eronnut minusta, vaikka poistuin sopivasti paikkakunnalta. Ajattelin nyt kutsua sairauslomalaisen kylään, ja ostin pumpattavan patjan vierasvaraksi, tai kuten itselleni selitin, parvekkeella kesällä pidettäväksi. En tosiaan tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta haluaisin olla valmis, Jumalan tahdossa eläen ja ihmisiä rakkaudella kohdellen. Niitä, jotka Isä kohdalleni johdattaa...