Ei tullut lottovoittoa vaikka laskupinot kasvavat minun sekä poikaystäväni kotiosoitteissa, joista pian muutamme yhteen. Vuokrasimme ex tempore "valkoisen talon" miehen kotipaikkakunnalta, mutta olisikin outoa ellei kumpikin epäröisi tahollaan. Keskinäinen rakkautemme ei taida olla tarpeeksi vahvaa laatua? Itse olen vakuuttunut ratkaisun pelastavasta laadusta omalla kohdallani. Rukoileva absolutistimies, joka toimii kuntovalmentajanani, saavuttaa halukkaan oppilaansa kanssa parhaan tuloksen saman katon alla.

Miehen epäröintiä hoidan matkustamalla luokseen kuten viikollakin. Sorruin seurustelemaan viinipullon kanssa yksin jäätyä, mutta näkyni on vahva: "together we are strong!" Ainakin tällä hetkellä koen, ettei lähiöyksiön vanhapiikaelämä olisi kohottavaa, päinvastoin. Yhteiselämä temput osaavan aikuisen miehen kanssa palkitsee vaivan yrittää. Ja me olemme alkaneet nauraa yhdessä, joskin riidanpoikastakin syntyy. Kanssakäymistä joka tapauksessa! Täysillä eläminen ei toteudu yksin yksiössä, oli se vaikka edullinen ja sijaitsee isommassa kaupungissa...

Olen tunnistavinani Jumalan puuttumisen asioihin: "valkoinen talo" vaan löytyi sulhaseni bongattua ilmoituksen paikallislehdessä juuri kun olimme jutelleet yhteisen asunnon hakemisesta. Ykskaks olin työharjoittelupaikasta vapaa samana aamuna kun miehen oli määrä mennä katsomaan taloa. Ehdin hyvin junaan ja vaikka jätin siihen vahingossa puhelimeni, sekin välikohtaus selvisi samantien. Vuokraaminen ei näyttänyt todennäköiseltä ja mies yllättyikin, kun viikonlopun jälkeisenä arkipäivänä soitin ja kerroin talon omistajan ottaneen yhteyttä. Sulhaseni meni tekemään vuokrasopimuksen, joka on meille edullinen: takuusummaa ei määrätty, ja vuokrasumma on puoliksi molemmille edullinen aiempaan verrattuna. Ei siis harmita rahallisesti, ainoastaan kummankin velkaisuus vaikeuttaa luottamista Jumalaankin. Emmekö olekin eläneet syntiä tehden myös keskenämme?

Nyt rukoilen johdatusta ja lujaa luottamusta Jumalaan ja toisiiime kun taas illansuussa tapaamme. Ollaan sentään tehty sopimus vain asunnon vuokraamisesta,jonka voi toki purkaakin. Johdatus näyttää, pysymmekö yhdessäkään, mutta olosuhteiden perusteella ja realistina voisi arvioida meidän asuvan kaunista taloa ainakin neljä seuraavaa vuodenaikaa. Kun nyt istutan miehen lasten kanssa pihamaahan kasvien siemeniä, me ainakin ehdimme nähdä kasvun, ja veikkaisin ettei omistaja myy hyvien vuokralaisten alta taloa ennen seuraavaa kevättä. Yksi joulu tuolla siis ainakin vietetään? Ajattelen itse paitsi elämäntaparemontin onnistumista, villin iloisena mahdollisuutta elää kuin talonomistaja, vaikka väliaikaisestikin. Stadin vuokra-asuntoni vapautuu syksystä vuoden päästä, joten pariskuntana pysyessämme voimme muuttaa seuraavaksi pääkaupunkikaksiooni! Töitä tekemään, kunhan opiskellaan valkoisentalonvuosi aktiivisesti. Ja kuntoudutaan kimpassa! Kiitos hyvä Jumala!