Tällainen Jumala meillä on? Voi yöllisen kokemukseni kyseenalaistaakin, mutta aito asia minulle tapahtui elokuun 11. päivän alkaessa, aamunyön ensi tunnilla. Parahdin: "Jeesus auta!" tilanteessa, jossa pitkään jatkunut lamaannus, masennus ja kuin unissakävely on yhtäkkiä poissa!!! Olen pian kuukauden asunut uudessa(vanhassa)osoitteessa palattuani avoliitosta ja asuinkumppanuudesta psittain tahdonvastaisesti irtautuneena kotikaupunkiini. Shokkikokemuksena minä nyt sitä pidän: huomaankin vasta nyt pystyväni muistelemaan esimerkiksi talvea, ex-sulhaseni kohtaamista lumisella kadulla puun alla...Muistaen erityisesti senkin, miten hämmästynyt olin miehen käytöksestä, elinhän epävarmana suhteessa. Olinko väärässä, kun epäilin miehen halua sitoutua?

Tänään huomasin kirjoittavani tosissani, että jos tuo sulhanen tulisi nyt ja kosisi,vastaisin myöntävästi! Olisiko liittomme silloin sen siunatumpi, nyt ainakin pitäisi tavallaan tutustua uudestaan, kun olen tullut tällaisen matkan päähän. Lähtöpaikasta ostamastani vihkosta  on ollut iso apu: aloitin A4-kokoisten sivujen täyttämisen mielenterveyden omahoitona, "mentalwear"-vihkon kannen tekstin "Emmää kestä, hirvee stressi!!"alleviivaten. Istuin silloin, 27.7 kuumalla pihaterassillani kaikin puolin tuskissani, kuitenkin kokien kasassa pysyväni. Olin palannut takaisin vuodentakaiseen tilanteeseen. jossa halusin eroon juuri sinkkuelämästä ja yksinäisyydestä!

Kriisin hyvä vaihe lienee tämä, jossa hyväksyn tapahtuneen, ja koen toivoa olevan, mielessä mahdollisuus jopa palata liittoon, vaikka se tuntuukin epätodennäköiseltä tällä hetkellä. Eikö ihmissuhde joskus tarvitsekin testiajan, jolloin se jos ei onnistu päättymään, alkaa uudenlaisena? Ainakin, kun molemmat pitkin matkaa epäilivät onko Jumala meidät yhteen tuonutkaan...Nyt joka tapauksessa alan toimia: aloitin lesepuuron keittämisellä ja palastelin sekaan omenalohkoja lukiessa Vitamiini-kirjasta, kuinka sairaudet syntyvät solutasolla. Toimintaohje löytyi samalta sivulta: hampaiden kuntoa korostettiin muun terveyden edellytyksenä, ja päätin soittaa heti aamulla päivystysajan hammaslääkäriin. Lepoa tarvitsen saadakseni voimia aloittaa lopultakin lihaskuntoharjoittelu, aerobista liikuntaa harjoitin eilenkin pyöräilemällä kymmenisen kilometriä asioilla liikkuessa. Kävin labrakokeissa ensi viikon erikoislääkäriaikaa varten ja täytin työ- ja elinkeinotoimistossa hakemuksen koulutukseen.

Olen mä kaiken aikaa toiminut, mutta jotain aukesi, uskoisin että tunnepuolella oli "kahle". Surusumussa kuljin, aloin itkeskellä eroa jo kesän alussa, vaikka sovimme miehen kanssa ettei tähän välttämättä suhde lopu. Hoidin ilottomasti toimistoissa paperiasioita, hain etuuksia hankkien todistuksia vinon pinon(kuhunkin)ja kuljin tukka putkella paikasta toiseen lähtöpisteen pukeutumispeilillä asun hyväksytettyä. Olen toki itsetutkistelua harjoittanut kaiken aikaa, mutta pelännyt löytäväni jotain, mitä on vaikea kestää. Kuten virheratkaisuja, väärinarviointeja? En pelkää enää, ja ilmoitin myös em. siipalle sattuneesta. Onhan mies uskovainen, ja vetää toivottavasti suhteemme kannalta oikeat johtopäätökset. Onneksi on rukous, keinona varmistaa johdatus ja Raamattu oppaana elämiseen kristittynä. Hassua, voisimme miehen kanssa aloittaa alusta ihan konkreettisesti, muistanhan miten odotin tekstariaan(soittoaan) vaihdettuamme numeroita. Olin tallentanut väärän numeron ja siten viestitin jonkun tuntemattoman kanssa pitkään, ennen asian hoksaamista. Mies oli tahollaan ihmetellyt kun en ota yhteyttä, hänellä ei vielä ollut minun numeroani...

Nyt on, ja odotan vastausta...Jumala sen siunatkoon!