Olen yllättävän tyytyväinen tilanteeseen, joka seurasi exän lopetettua kaiken yhteydenpidon. Nyt suhteemme on selkeästi ohi, loppu, ja olen vapaa! Samalla tavalla sinkku ja yhden hengen talous kuin 2v 2kk sitten, tavatessani kaverin,jonka iskin netistä. Pahat aavistukset tuttavuuden alussa olisi kannattanut ottaa huomioon, mutta olin niin odottanut kohdetta olemassaoleville odotuksille ja tunteille koko kevään...

Pääsin opiskelemaan miehen asuinpaikkakunnalle, vietimme rantalomaa ja petyin tyytymättömään poikakaveriini kahden viikon tuttavuuden jälkeen! Pahempaa oli tulossa, ja syksy olikin tunteiden kohdistamista epämääräiseen ja ristiriitaiseen kohteeseen. Ahdisti olla pienellä paikkakunnalla ihmisten tuomitsema eronneen miehen uusi nainen, susipariksi sanoi äijäkin meitä ja osti torilta fleecetakit,harmaat sudet kankaan kuvioina. Vasta keväällä minun irrottauduttuani vähitellen tunnesuhteesta mies ilmoitti alunperinkin kokeneensa suhteemme olevan syntiä, tai siis suhteen kenen kanssa tahansa jälkeen avioeron lastensa äidistä, samalla paikkakunnalla elävästä hyvinkoulutetusta nuoruudenvalitustaan.

Mikä vahinko! Mooseskin kävi erämaassa, mutta eikö palannut sieltä avioituneena? Minun kävi kuitenkin hyvin, onhan kiitosaiheita muutamia:

A)Olen terve: ainakin asun taas hoitavan yliopistosairaalan lähellä, jonka poliklinikalla sain viime kuussa ohjeita mm. lisätä kuitupitoisen ravinnon käyttöä. Saan soittaa omalääkärille heti jos joku oire huolestuttaa. En pelkää sikainfluenssaa...

B)Sain asuntoni takaisin hyvässä kunnossa, minullapa on pääkaupunki vuokranantajana, ei joka tytöllä!

C)Olen vapaa! Ja katsonkin jatkossa tarkasti kenen kanssa hynttyyt edes harkitsen laittaa yhteen...