Olen suhteessamme Jumalan kanssa aika cool, tunteeton ja väsynyt huutamaan koko syksyn jatkunutta "apua"-hokua. On kai Hä'n sen takana, että tässä kirjoitan kesällä uudelleen vuokraamani kaksion nurkassa hyvissä voimissa, suhteet omaisiin ja ystäviinkin kunnossa(yksikössä?). Joulumieltä vaan pimentää taloudellinen tilanne, jossa selvä siunaus kuitenkin näkyy siinäkin: ehdittyäni tuskin stressata olen vaan pystynyt hoitamaan laskuista akuuteimmat kuukausi toisensa jälkeen. Puhelinliittymiäkin on edelleen kaksi voimassa(prepaid on varalla jos en pysty maksamaan käyttöliittymän kk-maksua)

Niin, Iskää lähestyn nojatuolissa useimpina aamuina kahvimuki vieressä piristämässä(tarpeentullen). Selaan lähestyslaivatuliaiskalenterista oikean päivän ja kommentoin rukousta päiväkirjalleni(600-sivuinen note book)ennen Vanhaan testamenttiin, sitten uuteen sukeltamista. Pintasukellusta se olisi, ja tänään luin Ilmestyskirjan yhden luvun läpi ennen Samuelin kirjan lukua. Rastin ruudun joka kerta kummankin testamentin kohdalta päivyrissä, josta näen kun Raamattu on kahlattu läpi(äsken sukellettiin...). Voin ihan hyvin aloittaa alusta ainakin UT:n, en muista milloin asetin tavoitteeksi lukea edes evankeliumit peräkanaa.

Mahtaako tyytyä antamaani tilaisuuteen äännähtää Sanansa kautta lukijalle, ainakin olen liikkeellä(tuolin pohjalla)kynän kanssa alleviivaten mielestäni pysäyttäviä kohtia. Joskus kirjaan note bookin sivulle mietityttävän pätkän, tuskin koskaan niihin palaten. Enkö ole palava enkä kylmä? Miten tässä mielentilassa tehdään parannus?